Aloitan nyt blogin, jossa kirjoitan kielestä, sukupuolesta sekä keskustelukulttuurista, joka Suomessa tällä hetkellä vallitsee. Keskustelukulttuuria perkaavissa kirjoituksissani keskityn etenkin siihen keskusteluun, joka käsittelee sukupuolta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Olen suomen kielen maisteri Turun yliopistosta. Olen, kuten epäilemättä kaikki suomen kieltä yliopistoon päätyneet, ollut aina kiinnostunut sanoista ja ylipäätään siitä, miten asiat ilmaistaan, miten niistä puhutaan. Siksi olen suurella mielenkiinnolla seurannut keskustelua, joka on jatkunut jo useita vuosia ja ottanut aina vain uusia kierroksia. Luulin eräänlaisen saturaatiopisteen jo saavutetun, mutta en ole aivan varma. Joka tapauksessa kyse on tietenkin erilaisten ryhmien kokemaa sortoa käsittelevästä keskustelusta, feminismistä ja etenkin sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttämisestä - mitä sanoja saa käyttää, miten asioita nimetään, kuka saa puhua ja mistä ja miten.
Olen ollut turhautunut tähän keskusteluun jo pitkään. Ääneni keskustelussa on pieni, mutta ehkä sen esiin tuominen on tärkeintä eniten minulle itselleni.
Sanojen käyttäminen tasa-arvo- ja muussa keskustelussa kiinnostaa minua siis koulutustaustani takia suuresti. Toinen syy kiinnostukseeni on, että olen jo pienestä tytöstä pitäen ollut kiinnostunut naisten asemasta. Feminismi-sanaan minulla on ristiriitainen suhde, mutta vaikka keskustelu feminismistä tai feminismi-sanan mainitsemisen yhteydessä on aina ollut haastavaa, nyt siitä on tullut suorastaan ahdasta. Feminismi-sana ei nimittäin herätä enää latautuneita tunteita pelkästään naisvihaajissa vaan myös ihmisissä, jotka kannattavat niin kutsuttua neljännen aallon intersektionaalista feminismiä. Tämän ideologian kannattajista käytän tässä blogissa nimitystä liberaalifeministi. Kuka on riittävän puhdasoppinen saadakseen käyttää itsestään sanaa feministi? Siinäpä varsinainen kookospähkinä purtavaksi.
Painotan teksteissä eniten naiskysymyksiä. Lisäksi pohdin ja kommentoin yleisesti aikamme kuumia kysymyksiä kuten sitä, kuka saa kääntää rodullistetun henkilön kirjan - mitä tarkoittaa edes sana rodullistettu - tai miksi Afrikan tähti -pelistä nousi niin suuri kohu.
Liberaalifeminismi ja siihen liittyvä kielikikkailu on herättänyt tunteita laidasta laitaan somessa jo pitkään, pitkään. Ongelmana keskustelussa kuitenkin on ollut, että se ei oikein etene mihinkään; ihmiset kykenevät kyllä pilkkaamaan liberaalifeministejä ("hiekkapilluja", "kukkahattutätejä", "mielensäpahoittajia"), mutta harva on ollut valmis tai suoraan sanottuna edes kykenevä sanaston tai ilmiöiden tarkempaan tarkasteluun. Jos joku vaatii nainen-sanan asemesta menkkoja koskevassa keskustelussa käytettävän sanaa menstruoiva, tämä henkilö voidaan vain nauraa pihalle ja leimata mielensäpahoittajaksi. Se on helppoa. Lainkaan kiinnostavaa se ei kuitenkaan ole. Toisin sanoen koen, että keskustelusta on puuttunut välistä ikään kuin ääni, joka sekä kyseenalaistaa liberaalifeministien vaatiman sanaston että kykenee analysoimaan sitä syvemmin.
Liberaalifeministit painottavat, että sanoissa on valtaa - siksi he kiinnittävät voimakkaasti huomiota siihen, miten asiat ilmaistaan. Vammainen ei ole synonyymi huonolle, ja on hyvin eri asia, sanotaanko ihmisestä trans vai transu. Tässä olen heidän kanssaan ehdottomasti samaa mieltä. Harhaan mennään kuitenkin siinä kohdin, kun sanat voivat tarkoittaa mitä vain; ja näin on liberaalifeministien keskusteluissa käynyt sanalle nainen. Sukupuolihan, käsittääkseni, määräytyy liberaalifeministisen ideologian mukaan henkilön oman kokemuksen kautta. Niin toki voidaan sanoa, että kyllä sukupuoli on määriteltävissä, mutta se on niin monimutkainen sosiaalinen konstruktio, että lyhyt määrittely ei ole helppoa, tai että sukupuoli on aivoissa mutta asiaa ei ole vielä tutkittu riittävästi. Oli asia miten hyvänsä, niin mikäli sukupuolikeskustelussa sanan nainen merkitys häivytetään, häivytetään samalla se tosiasia, että on olemassa tasa-arvokysymyksiä, jotka koskevat pääasiallisesti tai kokonaan pelkästään naisia. Sama pätee luonnollisesti miehiin.
Rebecca Solnit kirjoittaa esseessään "#YesAllWomen - #KylläKaikkiNaiset" (suomentanut Pauliina Vanhatalo) näin: "Kieli on valtaa. Kun muuttaa kidutuksen tehostetuksi kuulusteluksi tai murhatut lapset oheisvahingoiksi, murtaa samalla kielen vallan välittää merkityksiä. Se ei enää saa ihmisiä näkemään, tuntemaan ja välittämään. Mutta prosessi toimii myös toiseen suuntaan. Sanojen valtaa voidaan käyttää merkityksen hautaamiseen - -. Jos ilmiölle, tunteelle tai tilanteelle ei ole sanoja, siitä ei ole mahdollista puhua, mikä tarkoittaa, etteivät ihmiset voi myöskään liittyä yhteen keskustellakseen asiasta tai muuttaakseen sitä." Jos meiltä viedään sanat, joilla asioista keskustellaan, asioista ei voi keskustella. Voidaan toki sanoa, että maailmassa silvotaan vuosittain noin neljä miljoonaa pimpillistä, mutta tällöin asian naiserityisyys katoaa, ja asiasta lakataan puhumasta juuri naisten kokemana sortona. (Luvun lähde THL, mutta pimpillisen sijaan käytetty sanoja tyttö ja nainen). En tiedä, onko tämä se, mihin liberaalifeminsitit pyrkivät, mutta tähän he joka tapauksessa päätyvät.
Lusikka soppaan siis.
En tiedä, miksi teen tämän itselleni.
