"Transnaiset ovat naisia" - paras argumentti transideologian puolesta?

Britannian korkein oikeus linjasi, että vain biologisella naisella voi olla kaikki naisten oikeudet. Onneksi olkoon, naisasianaiset!

Kaikki eivät tietenkään olleet tyytyväisiä. Helsingin Sanomat julkaisi asiasta uutisen, jonka kielivalinnat pöyristyttivät monet. Esimerkiksi juuri sanaan naisasianaiset tartuttiin, koska ”eivät kaikki” ja ”terffit ei oo mitään oikeita naisasianaisia koska”. Eniten pöyristystä herätti kuitenkin se, että uutisessa määriteltiin transnainen biologiseksi mieheksi. Määritelmä oli kuulemma syrjivä, suorastaan vihapuhetta. Penättiin journalistisen etiikan linjauksia. Miksi sana transnainen piti määritellä, ja miksi määritelmä oli biologinen mies – transnaisethan ovat naisia? Huomautettakoon, että Helsingin Sanomat on Suomen merkittävin media ja lukijoita paljon erilaisista ryhmistä. Tietyt sanat on minun mielestäni tarpeen määritellä, jotta kaikki ymmärtävät, mistä on kyse. Kaikki eivät tiedä, mitä tarkoittaa transsukupuolisuus ja mikä on transnainen, vaikka transaktivistit näin tuntuvat olettavan. Vielä harvempi tietää, mitä tarkoittaa cis.

Määritelmä kuitenkin herätti huomattavasti paheksuntaa. Seuraavaksi muutama esimerkki.

Raisa Omaheimon Instagram-päivitys. Kuvassa lukee suurella yksinkertaisesti "transnaiset ovat naisia", tekstiosiossa Helsingin Sanomien sananvalintoja kommentoidaan. Asiaa ei perustella. Kuvankaappaus otettu 20.4.2025.

Poliitikko Emma Skrovin Instagram-postaus, jossa hän syyttää Helsingin Sanomia "paskan" "uutisoimisesta" (sanan "uutisoiminen" ympärillä lainausmerkit hänen omansa, sanan "paska" minun). Väitettä "transnaiset ovat biologisia miehiä" hän kuvaa valheelliseksi ja loukkaavaksi. Hänen kommenttinsa ovat kuvan tekstiosiossa, itse kuvassa lukee suurella "HELSINGIN SANOMAT MITÄ VITTUA". Kuvankaappauksen ottamisajankohta ei tiedossa.

Mikameitavaivaa-tilin postaus, jossa kirjoitetaan, että transviha on vihaa myös kokeneiden toimittajien kirjoittamana tai asiantuntijoiden, kuten Riittakerttu Kaltialan, sanomana (kun media tästä kirjoittaa). Lause "transviha on vihaa" toistuu useita kertoja, retorisena keinona. Kuvankaappaus otettu 18.4.2025.

Helsingin Sanomien lukijan kommentti mainittuun uutiseen. Kirjoittaja syyttää Helsingin Sanomia "terf-narratiivin" levittämisestä ja linjaa, että "cisnaisten" ja transnaisten välillä ei pidä tehdä eroa. Vinkki: uutisen kommenttikentässä paljon vastaavaa keskustelua. Kuvankaappaus otettu 20.4.2025.

Tämän kirjoituksen ydin: Onko lauseen "transnaiset ovat naisia" hokeminen paras argumentti sen puolesta, että ihmiset allekirjoittavat transideologian* vaatimukset?

Tätä argumenttia toistellaan siellä ja tuolla ja täällä. Lausetta käytetään argumentin lailla, vaikka - huonoja uutisia - kyseessä ei ole argumentti vaan teesi.

Jos lauseeseen "transnaiset ovat naisia" suhtaudutaan argumenttina, kyse on itse asiassa argumentaatiovirheestä. Kyseessä on argumentum ad nauseam. Wikipedia määrittelee sen seuraavasti (kuvankaappaus otettu 20.4.2025):

Skepsis ry:n sivuilla puhutaan vetoamisesta toistoon (siteerattu 20.4.2025):

Pyritään todistamaan väite oikeaksi toistamalla sitä riittävän monta kertaa.

”Kummituksia on olemassa sillä spiritismi toimii. Meediot saavat yhteyden kummituksiin. Olen itse monien tuttavieni ja sukulaisteni kanssa nähnyt kummituksia. Kaikki kansantarinat kummituksista eivät voi olla pelkkää valhetta. Nyt kun olen osoittanut, että kummituksia on olemassa, luulisi jääräpäisimmänkin skeptikon jo uskovan niihin.”

Transnaiset ovat naisia -argumenttia (tai väitettä) toistellaan transaktivistien ja muiden väitteen allekirjoittavien taholta todella monessa paikassa ja paljon. Huomioitavaa on, että väitettä ei toisteta monta kertaa samassa lähteessä (aina), vaan väitettä toistellaan useissa eri yhteyksissä ainoana perusteluna, jolloin se alkaa muistuttaa argumenttia. Keskustelu stopataan sillä, että transnaiset ovat naisia. Naistenvessat pitää avata myös transnaisille, koska transnaiset ovat naisia. Sanaa mies ja penis ei saa yhdistää, koska transnaisetkin ovat naisia. Lesbonaiset tai heteromiehet eivät saa sulkea transnaisia deittailupoolinsa ulkopuolelle, koska transnaiset ovat naisia. Kyseessä on ideologiaan perustuva linjaus. Oletuksena on, että kaikkien täytyy allekirjoittaa tämä linjaus - siispä sitä ei tarvitse perustella. Edellä Raisa Omaheimon ja Emma Skrovin päivityksistä tuli maku, että niissä määrätään: "Transnaiset ovat naisia, piste, lukko." Mikameitavaivaa-tilin postauksessa taas toistuu lause "transviha on vihaa", mutta sitä ei avata, miksi se on vihaa ja millä tavalla tämä viha näyttäytyy. Viha on vihaa, piste. Käsitettä ei voi määritellä niin, että määritelmässä käyttää määriteltävää käsitettä uudelleen!

Tulee mieleen myös kehäpäätelmä (Skepsiksen sivulta lisätietoa). Väite perustellaan sen lähtökohdilla. Tyypillistä on perustella jumalan olemassaolo sillä, että Raamattu sanoo jumalan olevan olemassa. Lukion äidinkielenkirjassa Särmä annettiin seuraava esimerkki: "Vaniljajäätelö on paras jäätelö, koska se on lempijäätelöni." Transnaiset ovat naisia -argumentin voisi tiivistää näin: "Transnaiset ovat naisia, koska he identifoituvat naiseksi." Kirjassa Trans: When Ideology Meets Reality (2021) Helen Joyce kysyy, että jos "jokainen, joka kokee olevansa abcd, on abcd", tiedämmekö nyt, mikä abcd on. Valitettavasti minulla ei ole kirjaa nyt mukana, joten en voi antaa tarkempaa viitettä tai siteerata häntä suoraan.

Tästä argumentista (väitteestä) vedetään myös johtopäätös, että jos et pidä transnaisia naisina (tai pidät heitä naisina mutta tiedostat, että he ovat biologisesti miehiä), levität vihaa. Väite on paksu ja sisältää sanakikkailua. Sanakikkailusta kirjoitan myöhemmin. Myös syytös on vakava ja kova, sellaista ei voi tehdä kevein perustein. Sitä, mihin syytös perustuu, ei yleensä avata tarkemmin. Joka tapauksessa syytöksellä on tarkoitus hiljentää toinen osapuoli, jotta hän ei osallistu keskusteluun. Minulle tämä haisee vähän siltä, että transaktivistit itse eivät toivo keskustelun jatkuvan, koska tietävät, että heillä ei ole riittävästi argumentteja. Muuta kuin ehkä että transnaiset ovat naisia. Kun vastapuoli näytetään vihan levittäjänä eli pahiksena, häntä ei tarvitse kuunnella lainkaan.

Taktiikka toimii. Mutta kuinka pitkään? Eikö aika suuri osa ihmisistä näe jo bluffin läpi? Minusta tuntuu, että asiassa on tapahtumassa muutos.

Entä onko biologisesta sukupuolesta puhuminen vihaa? Onko biologinen sukupuoli olemassa? Tästäkin riittäisi juttua kokonaan uudeksi päivitykseksi. Transaktivisteilta on herunut tietoa niukasti ja väite on vaihdellut vuosien aikana ja samanaikaisestikin. Olen kuullut monesti, että "kukaan ei kiistä biologista sukupuolta". Toisaalta biologisesta sukupuolesta ei tule puhua, kuten edellä nähtiin, eikä siihen pidä vedota, kun mietitään naisten oikeuksia. Vuosia sitten kuulin seuraavasta päätelmäketjusta: Transnaisen keho on naisen keho, se kuuluu naiselle = transnainen on biologinen nainen. Tätä väitettä en ole kuitenkaan kuullut pitkään aikaan. Jos taas väitetään, ettei biologista sukupuolta ole olemassa, on kyseessä niin suuri väite, että se täytyy perustella muutenkin kuin sanomalla, että transnaiset ovat naisia.

Siihen transaktivistit vetoavat usein, että biologisessa sukupuolessakin on variaatioita. Tämä on totta, onhan olemassa intersukupuolisia ihmisiä. Jotkut voivat jopa olla intersukupuolisia tietämättään. Onko tämä sitten syy kieltää biologinen sukupuoli kokonaan? Väitän, että jos koehenkilölle näytettäisiin lukuisia kuvia naisista ja miehistä, he pystyisivät nopeasti toteamaan henkilön biologisen sukupuolen, ja arvaus osuisi 90 - 95 %:ssa tapauksista oikein. Tähän pois jäävään 5 - 10 %:iin lukeutuisivat myös henkilöt, jotka ovat käyneet sukupuolenkorjausprosessin ja ovat - transaktivistien kieltä käyttäen - "passing". Kyllähän me kaikki tiedämme, mikä on nainen ja mikä on mies.

Yllyttääkö väite "transnaiset ovat biologisia miehiä" sitten väkivaltaan? Tämä riippuu tietenkin siitä, mikä nähdään väkivaltana. Joidenkin mielestä lause itsessään on henkistä väkivaltaa. Onko väkivaltaa kaikki, mistä ihmiselle tulee paha mieli? En näe, miten pelkästään tämä lause kannustaisi fyysiseen tai seksuaaliseen (tai henkiseenkään) väkivaltaan. Jotkut vievät ajatusta niin pitkälle, että transihmiset täytyy "laittaa ruotuun" ja hakata sopivaksi heidän syntymäsukupuoleensa. Se, joka tällaiseen toimintaan ryhtyy, on nielaissut suuremmankin ajatusmaailman, esimerkiksi sen, että väkivalta voi joskus olla oikein tai että transihmiset ovat lähtökohtaisesti alempia kuin muut. Yleensä näillä ihmisillä on myös näkemys siitä, millainen on oikeanlainen mies tai oikeanlainen nainen. Kyse ei ole siis transsukupuolisuuden vastustamisesta vaan lisäksi sukupuoliroolien kannattamisesta, pitämisestä hyvänä asiana. Ja sivumennen sanoen: Miksi transaktivistit ovat enemmän huolissaan "terffeistä" (radikaalifeministeistä) kuin äärioikeistosta? Radikaalifeministit eivät käytä väkivaltaa, äärioikeisto käyttää. (Suomalaisten radikaalifeministien ajatuksista voi lukea blogista ja vetää teksteistä johtopäätökset, toimivatko radikaalifeministit väkivaltaisesti.)

No, ovatko transnaiset naisia? Itse näen asian seuraavasti. Sukupuolen voi määritellä niin, että se on henkilön sisäinen kokemus, sukupuoli-identiteetti. Tai sukupuolen voi määritellä niin, että se perustuu fyysiseen todellisuuteen, siihen, millaisia meidän kehomme ovat. Kumpaakin määritelmää voi arjessaan käyttää, kysehän on määritelmistä, ja omassa elämässään saa toimia ihan miten haluaa niin kauan, kuin sillä ei ole negatiivista vaikutusta muihin. Mutta ei ole mitään pätevää syytä siihen, että sukupuoli-identiteetti nousisi (kaikkien silmissä tai juridisesti) biologisen sukupuolen ohi, eikä voida vaatia, että kaikki noudattavat sukupuoli on tunne -määritelmää omassa elämässään. Se ei ole realistista, eivätkä ihmiset myöskään halua tehdä niin, se on päivänselvää. Voiko massoilta todella vaatia, että he muuttavat niin keskeisen asian kuin sukupuolen käsitettä siksi, että olemassa on pieni joukko ihmisiä, jotka ovat eri mieltä? En ole kuullut ikinä yhtäkään perustelua sen puolesta, miksi sukupuoli-identiteetti, ihmisen sisäinen kokemus, olisi tärkeämpi, määrittävämpi ja keskeisempi kuin biologinen sukupuoli, fyysinen todellisuus. Jos jollakulla on tähän perustelu, otan kernaasti vastaan.

Joku vinkkasi joskus Twitterissä (anteeksi, minulla ei ole päivitystä saatavilla) "terf-testistä": Kysy henkilöltä, ovatko transnaiset naisia. Jos hän vastaa MITÄÄN muuta kuin "kyllä", kyseessä on "terf" eli "vääräuskoinen", "vihaaja". "Kyllä, mutta..." tai "se riippuu siitä, miten..." riittäisivät siihen, että ihminen tuomitaan vääräuskoiseksi ja suljetaan ulos keskustelusta. Niin olisi edellä kirjoittamani vuoksi tehty myös minulle, vaikka itse annankin myönnytyksen, siten, että sukupuolen voi myös määritellä sukupuoli-identiteettinä. Todella monet ihmiset vastaisivat tähän "terf-testiin" yksinkertaisesti lauseella "ei". Mitään myönnytyksiä ei anneta. Hyväksy väite. Se määrittelee sinua enemmän kuin arvaatkaan.

Biologisella sukupuolella on myös väliä lukuisissa tilanteissa. Tästä täytyy kirjoittaa oma postauksensa, aihe on liian iso tähän.

*Ps. Mitä on transideologia?

 

Taannoin kuulin kysytyn, mitä tarkoittaa transideologia (tai gender-ideologia), mikä ihmeen ideologia, ei ole mitään ideologiaa. Transliike (ja Pride) ilman muuta perustuvat ideologiaan. Avaan tässä lyhyesti.

Wikipedia määrittelee ideologian seuraavasti:

 

Ideologia eli aatejärjestelmä tai aaterakennelma on ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, poliittinennäkökulma todellisuuteen tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä.

 

Transideologiassa sukupuoli nähdään ihmisen sisäisenä kokemuksena – biologisen sukupuolen olemassaoloa ei varsinaisesti kielletä, mutta siitä ei kuitenkaan saa puhua (ks. linkit ym. yllä). Tämä sukupuolen määrittely on johtanut siihen, että sukupuoleen viittaavia sanoja ei tulisi käyttää – eikä aina käytetäkään, jopa lehdissä vältetään sanoja ”nainen” ja ”mies”! Terveydenhuolloltakin, esimerkiksi gynekologeilta, tätä on vaadittu. Jos biologinen sukupuoli hämärretään niin, ettei siitä saa edes puhua, ja perustellaan se henkilön sisäisellä kokemuksella (näkemys, jota suurin osa koko maailman ihmisistä ei jaa), eikö se ole ideologista? Etenkin, kun vaaditaan muita toimimaan näiden ihmisten edellyttämällä tavalla ja vaatimus on myös saatu osittain läpi, jopa politiikassa (esimerkiksi itsemäärittelylaki). Sekin, että terveydenhuolto tarjoaa ns. transhoitoja, on yhteiskunnallinen toimi.

Väitän, että liikkeessä on myös uskonnollisia sävyjä. En sano, että se olisi uskonto, mutta uskonnollisia sävyjä on. (Uskontotieteessä on pohdittu monia aiheita, muun muassa anoreksiaa ja fanikulttuuria, uskontopiirteiden läpi.) Tyypillistä on, että ”vääräuskoiset” (esimerkiksi vahingossa tai tahallaan vääriä termejä käyttävät) ajetaan pois ja heille osoitetaan paikkansa aika kovinkin sanoin. Sukupuolen sisäinen kokemus myös kuulostaa korvaani joskus joltain, mikä muistuttaa sielua. Sisäinen kokemus, arvokas, yhteydessä siihen, keitä me olemme – fyysinen keho, sen sisällä sielu.

Jos tarkastellaan Wikipedian määritelmää, transideologiasta tunnistetaan yksilön ja ryhmän tarpeet, joiden pohjalta tehdään poliittisia toimia. Se perustuu tiettyyn näkökulmaan todellisuudesta, fyysinen todellisuus ja immateriaalinen todellisuus (ihmisen sisäinen kokemus, yhteiskunnan odotukset, jotka kohdistuvat sukupuoleen). Tyypillistä ideologialle on myös (Wikipedian mukaan), että halutaan osoittaa omat näkemykset oikeiksi ja vastustajan näkemykset vääriksi. Tämä jos mikä pätee transideologiaan.

Keitä ovat cissukupuoliset ja miksi he eivät ole enemmistö

 Keitä ovat cissukupuoliset ja miksi he eivät ole enemmistö

 

Käsitteet cissukupuolisuus ja cissukupuolinen ovat vuosien kuluessa hitaasti löytäneet paikkansa myös suurten medioiden viestinnässä. Viimeisin esimerkki tästä on Helsingin Sanomien Kaupunki-osastossa julkaistu artikkeli, joka käsitteli translakia ja joka määritteli cissukupuolisen seuraavasti, niin kuin korrektia on: ”Cis-sukupuolinen tarkoittaa henkilöä, joka kokee sukupuoli-identiteettinsä vastaavan syntymässä määriteltyä sukupuolta.” Vastaava määritelmä löytyy Wikipediasta, mutta Wikipediassa on vedetty määritelmästä karkea johtopäätös, että valtaosa ihmisistä olisi cissukupuolisia. Tässä postauksessa avaan cissukupuolisuuden käsitettä ja selitän, miksi suurin osa ihmisistä ei ole cissukupuolisia sen paremmin kuin muun- tai transsukupuolisia. 

 

Wikipedian määrittely cissukupuolisuudesta on tarkalleen ottaen seuraava (viitattu 1.6.2023): 

Kiinnostavaa tässä määritelmässä, jota etenkin liberaalifeministit ja (muiden) transaktivistit vaativat, on, ettei ole sopivaa mainita selityksessä biologista sukupuolta esimerkiksi sanomalla, että henkilön koettu sukupuoli-identiteetti ja biologinen sukupuoli kohtaavat. Näinhän maallikko sen ymmärtää. Liberaalifeministit kaihtavat tätä kuvausta sen vuoksi, että he eivät halua tehdä biologisen sukupuolen (sex) ja sosiaalisen sukupuolen (sukupuoli-identiteetti, gender) välille eroa.

 

Cissukupuolinen-sanan ”vastaparina” on sana transsukupuolinen. Transsukupuolinen on henkilö, jonka ”sukupuoli-identiteetti ei vastaa sitä sukupuolta, johon henkilö on synnytyksen yhteydessä määritelty” (varmuuden vuoksi tämä tarkennuksena). Avainsana sekä cissukupuolisuuden että transsukupuolisuuden määritelmissä on sana sukupuoli-identiteetti: toisella ryhmällä sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta (joka käytännössä on biologinen sukupuoli), toisella ei.

 

Sukupuoli-identiteetti on avainsana siksi, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole sukupuolesta irrallista sukupuoli-identiteettiä. Siispä selkeä enemmistö ihmisistä on naisia tai miehiä, ei cisnaisia tai cismiehiä. Kyse on siis siitä, että suurin osa ihmisistä ei koe olevansa naisia tai miehiä (tai identifioidu jompaankumpaan sukupuoleen, kuten joskus sanotaan), vaan he yksinkertaisesti ovat vain naisia tai miehiä. Jos cissukupuoliset olisivat enemmistö, se edellyttäisi, että suurimmalla osalla maailman ihmisistä on jonkinlainen sukupuolesta irrallinen sukupuolikokemus, mutta näinhän asia ei ole. Useat ovat myös sanoneet, ettei sukupuoli ole heille minkäänlainen kokemus, ettei sukupuoli ”tunnu” miltään. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta en itse kerta kaikkiaan tunnista minkäänlaista tunnetta siitä, mikä minun sukupuoleni on. Sukupuoleeni kohdistuvat odotukset aiheuttavat tunteita, mutta näistä ei käsittääkseni sukupuolikokemuksessa ole transaktivistienkaan mielestä kysymys. 

 

Kiinnostava kysymys olisi myös, että jos henkilö haluaa määritellä sukupuolensa pelkästään kehonsa perusteella, olisiko se transaktivistien mielestä väärin. Transaktivistit yleensä pitävät sukupuoli-identiteettiä merkittävämpänä asiana kuin sukupuolta. Itselleni sukupuoli on nimenomaan kehoni tasolla oleva asia, enkä varmasti ole tämän asian kanssa yksin.

 

Olen tavannut henkilökohtaisesti elämässäni vain yhden ihmisen, joka on sanonut olevansa cissukupuolinen. Varmaan heitä on lähipiirissäni muitakin, mutta he eivät vain ole kertoneet sukupuolikokemuksestaan. Siksi pidän jokseenkin koomisena, että transaktivistit haluavat työntää valtaosan ihmisistä laatikkoon, jossa lukee kyljessä ”cis”. Tämän he oikeuttavat sillä, että ihmiset transsukupuolisten ympärillä haluavat työntää transnaisia mies-lokeroon ja transmiehiä nainen-lokeroon. Sinänsä ymmärrän heidän ajatuksensa, mutta päättelyssä on silti aukko. Transnaiset saavat tietenkin toteuttaa sukupuolikokemustaan sillä tavalla, jonka mieltävät naisena olemiseksi, mutta samaan aikaan muun maailman ei pidä vääntää itseään vinkuralle. Toisin sanoen on melko korni ajatus, että trans- ja cissukupuolisten ihmisten olemassaolon takia myös muiden pitäisi etsiä itsestään jokin keinotekoinen sukupuoli-identiteetti, jonka sitten rinnastaa varsinaiseen sukupuoleen.

 

Sukupuolen ja kehon ominaisuuksien yhdistämisestä transaktivistit käyttävät nimitystä cisseksismi. Termin kantasananan on sana seksismi, jonka määritelmä riippuu siitä, keneltä kysytään, mutta Kotimaisten Kielten Keskus määrittelee seksismin napakasti näin: ”[katsantokanta], joka korostaa sukupuolten välisiä eroja ja niihin perustuvaa sukupuolen eriarvoisuutta.” Etuliite cis sanan seksismi edellä kuvaa sellaista syrjinnän muotoa, jossa kehollisten ominaisuuksien ja sukupuolen välille muodostetaan yhteys. Tällaista on esimerkiksi kielenkäyttö terveydenhuollossa, kun rintasyövästä ja kohdunkaulansyövästä puhutaan naisten sairauksina, tai kuukautissuojamainoksissa, joissa suljetaan ulos transmiehet. Toisin sanoen – ja mutkat suoriksi vetäen, myönnän – cisseksismissä on kyse transsukupuolisten sivuuttamisesta ja ylipäätään varomattomasta sukupuoleen viittaavien sanojen käyttämisestä. Äkkiseltään, mikäli asiaan ei ole vihkiytynyt, ajatus sanan nainen korvaamisesta kohdunkaulansyöpää käsittelevässä tekstissä sanalla kohdunkaulallinen tuntuu absurdilta, mutta ei sitä valitettavasti ole. Vastaavasti kauan lapsesta haaveillut tuttavani sai Facebookissa melkoiset nuhteet transaktivistitutultaan kerrottuaan synnyttäneensä edellisenä yönä terveen pojan.

 

Cisseksismi terminä vertautuu vuosien takaa tuttuun mutta onneksi unohdettuun sanaan ikärasismi. Kummassakin nimityksessä vakavaa syrjinnän muotoa kuvaavan sanan eteen on laitettu toiseen ihmisryhmään viittaava sana, joka muuttaa kantasanan merkityksen tai vääntää sen kiemuralle. Ei liene tarpeen vääntää rautalangasta, miksi etnisyyteen perustuvaa sortoa kuvaavan monimutkaisen termin käyttäminen paljon pienemmän ongelman käsittelyssä on väärin. Samalla tavalla on vastenmielistä ottaa käyttöön sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää kuvaava sana ikään kuin äiti-sanan käyttäminen raskautta ja lapsen synnyttämistä käsittelevässä yhteydessä olisi yhtä paha asia kuin äitien syrjintä työmarkkinoilla. Vain toinen edellä olleista esimerkeistä on seksismiä, puhtaimmillaan.

 

Cisseksismin rinnalla kulkee käsite cisnormatiivisuus. Cisnormatiivisuudella tarkoitetaan sitä oletusta, että kaikki maailman ihmiset olisivat cissukupuolisia. Koska cissukupuoliset ovat kuitenkin vähemmistö, normatiivisuus tässä kohdin tuntuu hieman kankealta. Eri asia on esimerkiksi heteronormatiivisuus, jossa kaikkien ihmisten oletetaan olevan heteroita. Heteronormatiivisuus taas käsitteenä on täysin ymmärrettävä, koska heterot ovat selkeä enemmistö. Toki transaktivistit luultavasti hakevat cisnormatiivisuus-käsitteellä kuvausta ilmiöstä, jossa sukupuoleltaan miesten oletetaan olevan miehiä, vaikka heillä on naisen sukupuoli-identiteetti. Vaan eikö kuitenkin ole varsin ymmärrettävää, ettei ihminen, jolla ei ole sukupuoli-identiteettiä, tule aina kysyneeksi ihmiseltä, mikä sinun sukupuoli-identiteettisi on?

 

Lopuksi haluan vielä pohtia, onko cissukupuoliseksi määritellyllä ihmisellä oikeus ärsyyntyä, jos hänet ”cissukupuolitetaan” eli määritellään cissukupuoliseksi vastoin hänen tahtoaan. Transaktivistien mukaan ei ole, koska kyse on heidän mielestään enemmistöstä ja koska ”cissukupuoliset” ”väärinsukupuolittavat” transihmisiä. Onko ihmisen pakottaminen lokeroon tästä huolimatta asiallista toimintaa? Wikipedian mukaan (ks. kuva ylhäällä) cissukupuolisuus voidaan määritellä myös sitä kautta, mitä henkilö ei ole. Mutta jos henkilö ei ole transsukupuolinen jne., jääkö ainoaksi vaihtoehdoksi olla cissukupuolinen? Vai onko tämä luokka sitten ”sukupuoleton”? 

 

Omaan identiteettiin on tietenkin kaikilla oikeus. Ja, kuten edellä mainitsin, transnaisilla on täysi oikeus toteuttaa naisena olemista oikeaksi kokemallaan tavalla, mahdollisuuksien rajoissa tietenkin. Identiteeteissä ei sinänsä ole mitään väärää. Minullakin on identiteettejä, useita. Mutta en halua väkisin keksiä itselleni identiteettiä, jota minulla ei ole ja jota en myöskään varsinaisesti tarvitse. En ole transnainen, en ole cisnainen, olen nainen.

 

 

 

Blogi Nainen (substantiivi): kirjoituksia kielestä, sukupuolesta ja keskustelukulttuurista

Aloitan nyt blogin, jossa kirjoitan kielestä, sukupuolesta sekä keskustelukulttuurista, joka Suomessa tällä hetkellä vallitsee. Keskustelukulttuuria perkaavissa kirjoituksissani keskityn etenkin siihen keskusteluun, joka käsittelee sukupuolta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Olen suomen kielen maisteri Turun yliopistosta. Olen, kuten epäilemättä kaikki suomen kieltä yliopistoon päätyneet, ollut aina kiinnostunut sanoista ja ylipäätään siitä, miten asiat ilmaistaan, miten niistä puhutaan. Siksi olen suurella mielenkiinnolla seurannut keskustelua, joka on jatkunut jo useita vuosia ja ottanut aina vain uusia kierroksia. Luulin eräänlaisen saturaatiopisteen jo saavutetun, mutta en ole aivan varma. Joka tapauksessa kyse on tietenkin erilaisten ryhmien kokemaa sortoa käsittelevästä keskustelusta, feminismistä ja etenkin sukupuolta ilmaisevien sanojen käyttämisestä - mitä sanoja saa käyttää, miten asioita nimetään, kuka saa puhua ja mistä ja miten.

Olen ollut turhautunut tähän keskusteluun jo pitkään. Ääneni keskustelussa on pieni, mutta ehkä sen esiin tuominen on tärkeintä eniten minulle itselleni.

Sanojen käyttäminen tasa-arvo- ja muussa keskustelussa kiinnostaa minua siis koulutustaustani takia suuresti. Toinen syy kiinnostukseeni on, että olen jo pienestä tytöstä pitäen ollut kiinnostunut naisten asemasta. Feminismi-sanaan minulla on ristiriitainen suhde, mutta vaikka keskustelu feminismistä tai feminismi-sanan mainitsemisen yhteydessä on aina ollut haastavaa, nyt siitä on tullut suorastaan ahdasta. Feminismi-sana ei nimittäin herätä enää latautuneita tunteita pelkästään naisvihaajissa vaan myös ihmisissä, jotka kannattavat niin kutsuttua neljännen aallon intersektionaalista feminismiä. Tämän ideologian kannattajista käytän tässä blogissa nimitystä liberaalifeministi. Kuka on riittävän puhdasoppinen saadakseen käyttää itsestään sanaa feministi? Siinäpä varsinainen kookospähkinä purtavaksi.

Painotan teksteissä eniten naiskysymyksiä. Lisäksi pohdin ja kommentoin yleisesti aikamme kuumia kysymyksiä kuten sitä, kuka saa kääntää rodullistetun henkilön kirjan - mitä tarkoittaa edes sana rodullistettu - tai miksi Afrikan tähti -pelistä nousi niin suuri kohu.

Liberaalifeminismi ja siihen liittyvä kielikikkailu on herättänyt tunteita laidasta laitaan somessa jo pitkään, pitkään. Ongelmana keskustelussa kuitenkin on ollut, että se ei oikein etene mihinkään; ihmiset kykenevät kyllä pilkkaamaan liberaalifeministejä ("hiekkapilluja", "kukkahattutätejä", "mielensäpahoittajia"), mutta harva on ollut valmis tai suoraan sanottuna edes kykenevä sanaston tai ilmiöiden tarkempaan tarkasteluun. Jos joku vaatii nainen-sanan asemesta menkkoja koskevassa keskustelussa käytettävän sanaa menstruoiva, tämä henkilö voidaan vain nauraa pihalle ja leimata mielensäpahoittajaksi. Se on helppoa. Lainkaan kiinnostavaa se ei kuitenkaan ole. Toisin sanoen koen, että keskustelusta on puuttunut välistä ikään kuin ääni, joka sekä kyseenalaistaa liberaalifeministien vaatiman sanaston että kykenee analysoimaan sitä syvemmin. 

Liberaalifeministit painottavat, että sanoissa on valtaa - siksi he kiinnittävät voimakkaasti huomiota siihen, miten asiat ilmaistaan. Vammainen ei ole synonyymi huonolle, ja on hyvin eri asia, sanotaanko ihmisestä trans vai transu. Tässä olen heidän kanssaan ehdottomasti samaa mieltä. Harhaan mennään kuitenkin siinä kohdin, kun sanat voivat tarkoittaa mitä vain; ja näin on liberaalifeministien keskusteluissa käynyt sanalle nainen. Sukupuolihan, käsittääkseni, määräytyy liberaalifeministisen ideologian mukaan henkilön oman kokemuksen kautta. Niin toki voidaan sanoa, että kyllä sukupuoli on määriteltävissä, mutta se on niin monimutkainen sosiaalinen konstruktio, että lyhyt määrittely ei ole helppoa, tai että sukupuoli on aivoissa mutta asiaa ei ole vielä tutkittu riittävästi. Oli asia miten hyvänsä, niin mikäli sukupuolikeskustelussa sanan nainen merkitys häivytetään, häivytetään samalla se tosiasia, että on olemassa tasa-arvokysymyksiä, jotka koskevat pääasiallisesti tai kokonaan pelkästään naisia. Sama pätee luonnollisesti miehiin.

Rebecca Solnit kirjoittaa esseessään "#YesAllWomen - #KylläKaikkiNaiset" (suomentanut Pauliina Vanhatalo) näin: "Kieli on valtaa. Kun muuttaa kidutuksen tehostetuksi kuulusteluksi tai murhatut lapset oheisvahingoiksi, murtaa samalla kielen vallan välittää merkityksiä. Se ei enää saa ihmisiä näkemään, tuntemaan ja välittämään. Mutta prosessi toimii myös toiseen suuntaan. Sanojen valtaa voidaan käyttää merkityksen hautaamiseen - -. Jos ilmiölle, tunteelle tai tilanteelle ei ole sanoja, siitä ei ole mahdollista puhua, mikä tarkoittaa, etteivät ihmiset voi myöskään liittyä yhteen keskustellakseen asiasta tai muuttaakseen sitä." Jos meiltä viedään sanat, joilla asioista keskustellaan, asioista ei voi keskustella. Voidaan toki sanoa, että maailmassa silvotaan vuosittain noin neljä miljoonaa pimpillistä, mutta tällöin asian naiserityisyys katoaa, ja asiasta lakataan puhumasta juuri naisten kokemana sortona. (Luvun lähde THL, mutta pimpillisen sijaan käytetty sanoja tyttö ja nainen). En tiedä, onko tämä se, mihin liberaalifeminsitit pyrkivät, mutta tähän he joka tapauksessa päätyvät.

Lusikka soppaan siis.

En tiedä, miksi teen tämän itselleni.